Kun sisältö on muotoiltu palvelemaan

Olen löytänyt hiljattain uuden ammattisanan, josta olen alkanut pitää entistä enemmän. Sisältömuotoilu, content design. Olen itse puhunut tähän asti lukijalähtöisestä kirjoittamisesta ja viestin, tekstin, sisällön ja jutun kohdistamisesta ja versioinnista lukijalleen. Sisältömuotoilu on tästä kyllä aika kuvaava tiivistys. (Toki siihen liittyy tavoitteeseen ja kanavaan muotoilukin.)

Oli termi mikä hyvänsä, itse toimenpide sen takana on ainakin yksi sisällöntuotannon ja tekstin tekemisen tärkeimmistä asioista. Totuus kun on, että vain sitä luetaan ja siihen reagoidaan mikä kiinnostaa ja koskettaa itseä. Jos viesti ei kolahda, se menee ohi.

Kohdistaminen edellyttääkin aina viestin vastaanottajiin tutustumista. Pitää tietää keiden haluaa viestistä kiinnostuvan ja sen jälkeen selvittää, mikä kutakin aiheessa voisi kiinnostaa. Kun tietää keitä tavoittelee ja mikä heille on asiassa olennaista, viesti on helpompi kohdistaa juuri heille. Ja muotoilla juuri heitä puhuttelevaksi.

Käytännössä sisältömuotoilun ajatus on sama kuin palvelumuotoilun noin laajemmin: ratkaisut tehdään käyttäjien tarpeista ja toiveista lähtien. Kohderyhmän palvelu edellä. Ja kun palveluna on teksti tai muu sisältö, sisältömuotoilija tuottaa sisältönsä niin, että se palvelee kohderyhmää.

Halusin nostaa sisältömuotoilun (jopa sanana) esiin myös pari viikkoa sitten pitämälläni viestinnän kurssilla, missä puhuin hyvän mediatiedotteen tekemisestä. Tiedote on nimittäin tekstityyppi, missä viestin kohdistaminen, versiointi ja sisällön muotoilu tuntuu unohtuvan. Usein huomaa, että tapahtumasta, lanseerauksesta tai tutkimustuloksista kirjoitetaan yksi tiedote, joka sitten tuutataan joka kanavaan.

Mutta sama kohdistamisen ja sisällön palveluajattelu pitäisi ulottaa myös mediaan ja toimituksiin. Jokainen media on omanlaisensa, jokaisella on omat aihepiirinsä, tavoitteensa ja lukijansa. Jokainen etsii tiedotteiden tarjonnasta sitä, joka tarjoaa itselle kiinnostavaa ja käyttökelpoista sisältöä.

Siksi myös tiedote pitäisi kohdistaa ja muotoilla sisällöltään juuri kyseiselle medialle.

Kohdistetun sisällön tarpeellisuuden huomasin hyvin esimerkiksi viime syksynä järjestettyjen Länsirannikon Konepäivien tiedotuksessa. Konenäyttelyn organisoinut yhdistys päätti ulkoistaa tapahtuman tiedotteiden tuotannon ja sovimme, että teen heille neljä-viisi tiedoteversiota eri kohderyhmille.

Toteutimme lopulta kahdeksan eri tiedotetta, jotka oli kohdistettu viidelle eri kohderyhmälle: yhteistyökumppaneille, alan ammattilaisille, alan ammattimedialle, paikallismedialle ja suurelle yleisölle. Perusasia oli kaikissa sama (tasapuolisuudenkin nimissä tietysti), ero oli juuri sisällön muotoilussa: mitä tarjottiin uutiseksi tiedotteen kärjessä, millaisella tyylillä teksti oli tuotettu jne. Rytmitys vaati vielä toistoja samaan kohderyhmään.

Tiedotteiden pohjalta onnistuttiin saamaan juttuja kaikkiin tavoiteltuihin kanaviin. Osa pienemmistä toimituksista julkaisi mediaan jo valmiiksi muotoillun tiedotteen sellaisenaan. Tapahtuman saama näkyvyys ylitti järjestäjien odotukset tuplasti. Paikallinen tapahtuma noteerattiin alalla jopa valtakunnallisesti.

Pelkästään tiedotteiden vaikutusta on toki vaikea suoraan osoittaa. Mutta tapahtuman saama mediahuomio kasvoi merkittävästi edellisiin vuosiin verrattuna, ja asiakas oli tyytyväinen saatuaan kiitosta ”palvelevasta tiedottamisesta”.

Ja kun vastaanottaja kokee, että teksti palvelee, sisällön muotoilija on mielestäni onnistunut tehtävässään.

konepäivätjuttu.jpg

Muun muassa Satakunnan Viikko tuotti lähes aukeaman jutun pitkälti tiedotteiden pohjalta.

 

JUTUN TIEDOT

TILAAJA Satakunnan Koneyrittäjien järjestämä Länsirannikon Konepäivät -tapahtuma

SISÄLTÖ Kohdennettujen tapahtumatiedotteiden sarja

Mainokset

Tarina rakentaa sillan lukijalle

Olen ollut viimeisen vuoden aikana entistä innostuneempi tarinankerronnasta. Olen kokenut sen työkalukseni ja omakseni jo pitkään. Vanhempainvapailta täysillä töihin palattuani on ollut mahtava seurata, miten se oman ammatillisen hiljaiseloni aikana nousi terminä ja työkaluna viestinnän ja markkinoinnin tekijöiden aktiiviseen käyttöön ja päivittäiseen sanavarastoon. Mervi Rauhalan ja Tarja Vikströmin vuonna 2014 ilmestynyt Storytelling työkaluna – Vaikuta tarinoilla bisneksessä muun muassa tuo esiin ja avaa mainiosti tarinankerronnan mahdollisuuksia työelämässä.

Joululomalla sain käsiini Yvonne Karstenin kirjan Seinä aukene! Miten tarinankerronta edistää itsetuntemusta ja yhdessäoloa? Kirja ammentaa hyvinvoinnin psykologiasta ja sen näkökulma tarinankerronnan mahdollisuuksiin on myös lähellä rakentavan vuorovaikutuksen ja improvisaation (rakkaan harrastukseni) ajatuksia.  Hän näkee tarinankerronnan ennen kaikkea sosiaalisena tapahtuma, jonka avulla voi paitsi rakentaa luottamusta ja luoda yhteisöllisyyttä ryhmässä myös löytää omia vahvuuksiaan. Hän jakaa tarinankerronnan keinot kolmeen kuuhun: kuvaaminen, kuuntelu ja kunnioitus.

Karstenille tarina on eheyttävä voima, joka perustuu empaattiseen ymmärrykseen. Hän kuvaa muun muassa, kuinka tarinan kertominen rakentaa siltoja ihmisten välille. Häntä, joka uskaltaa tarinoida, pidetään yleensä sympaattisena. Sillä, että päästää ihmiset lähelleen, luo avoimuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tässä pilee mielestäni juuri tarinoiden voima sisällöntuotannon ja jutunteon näkökulmasta. Tarinan kautta aihe avautuu lukijalle ja tulee lähelle aivan toisella tavalla. Mutkikkaankin asian voi tehdä lukijalle ymmärettävämmäksi ja kiinnostavammaksi kertomalla  tarinan. Asia konkretisoituu ja havainnollistuu, jolloin siihen on helpompi samaistua, siitä voi vaikuttua ja sille on mahdollista luoda omia merkityksiä. Kun tarinan tapahtumat ja päähenkilö herättävät tunteita, niistä tulee merkityksellisiä lukijalle.

Karstenin kirjaa lukiessa mieleen tuli loppuvuodesta porilaisen jätehuoltoyhtiö Veikko Lehti Oy:n Veikko-lehteen SEK Porin toimeksiannosta kirjoittamani juttu tekstiilikierrätyksestä ja jutun tekemisen synnyttämät ajatukset itsessä. Tavoitteena jutussa oli kertoa tekstiilien kierrättämisen vaihtoehdoista  ja kannustaa lukijoita entistä aktiivisempaan tekstiilien kierrättämiseen.

Haastattelin juttuun kierrätyskankaista pääasiassa lastenvaatteita ja asusteita tekevän Eilen designin ompelijayrittäjää Miia Appelöä. Miian ja hänen yrityksensä tarina oli konkreettinen esimerkki, kuinka käyttämättömät kankaat voi uusiokäyttää.

Eilen designin tarinassa vanhat kankaat todella saavat uuden merkityksen. Miia muun muassa kertoo kankaan olevan hänelle arvokasta materiaalia, jonka hän haluaa käyttää aina viimeistä palaa myöden. Viimeisistä tilkuista saa vielä polvipaikan tai rusetin.

Oma roolini jutussa oli kertoa Miian tarinaa eteenpäin. Olen ostanut Eilen designin vaatteita omille lapsilleni aiemminkin. Mutta kun olin kuunnellut Miian tarinaa, hänen tuotteidensa arvo todella kasvoi mielessäni. Joulumarkkinoilta ostinkin kummitytölle Eilen designin rusettipannan ja omille lapsille pipot. Maksoin niistä mieluusti tuplahinnan ulkomaisiin ketjumyymälöihin verrattuna.

Oma huomio vahvisti jälleen kerran uskoani tarinan voimaan yritysten viestinnässä. Kahdesta vaihtoehdosta valitsisin varmasti monessa muussakin tuotteessa sen ”tutun”. Sen joka on kertonut minulle tarinansa.

eilendesign_veikko

JUTUN TIEDOT

MEDIA Veikko Lehti Oy:n tiedotuslehti Veikko (toimitus SEK Pori)

SISÄLTÖ Eilisen kankaat uusiksi vaatteiksi -juttu tekstiilien uusiokäytöstä

Juttu verkossa issuu.com/veikko-lehti

Tarina, jolla on tavoite

Olen joskus työhakemukseen kuvannut olevani strateginen tarinankertoja. Se tiivistää mielestäni edelleen aika hyvin minut tekstien ja sisältöjen tekijänä.

Minulle jutun tarkoituksen ja tehtävän hahmottaminen on tärkeää. Ensimmäiseksi pitää saada kirkastettua päähänsä, mikä jutun tavoite on. Miksi ja kenelle olen kirjoittamassa ja mitä tekstin pitäisi saada aikaan? Muuten minun on vaikea päästä niin sanotusti jutun päälle.

Toisena rakastan tarinoiden kertomista. Haluan, että jutulla on juoni ja kiinnostava, toimiva rakenne. Mietin paljon jutun näkökulmaa, rakennetta, toimijoita ja tapahtumia. Keihin lukijan on helppo samaistua, millainen kerronta sopii juttuun, miten lukija pysyy mukana? Millaisen tarinan juttu kertoo?

Olen aikanaan toimittajaksi valmistumisen jälkeen lähtenyt markkinoinnillisten tekstien polulle varmaan siksi, että sopii tällaiselle minunlaiselleni tekemiselle selkeää päämäärää kaipaavalle kirjoittajalle. Yhteisön tavoitteista myös omalle tekemiselle tulee tavoite. Juttu tehdään tarpeeseen viestiä jostakin aiheesta tietylle lukijalle. Ok, siinä raamit, ei muuta kuin töihin.

Jutunteossa mielestäni haastavinta on juuri näkökulman valinta. Vaihtoehtoja käsitellä jotain teemaa on lukuisia, samaa aihetta voi katsoa niin monesta kulmasta. Yritysten omiin medioihin kirjoittaessa näkökulma tulee annettuna yrityksen strategiasta. Jotakuta se saattaa ahdistaa, minua helpottaa. Varsinkin jos on jo kertaalleen sisäistänyt julkaisijayrityksen ajatukset.

Olen kirjoittanut kohta kymmenen vuotta OP Tampereen asiakaslehtiin. Viime kesänä pääsin tekemään vuoden viimeisessä lehdessä julkaistua juttua down-lasten perheleiristä, jota pankki tuki. Erityislapsiperheet ja heidän haasteensa ja jaksamisensa ovat itselle läheinen aihe, voisin kirjoittaa aiheesta 1001 tarinaa. Enkä osaisi päättää, mistä kulmasta lähtisin liikkeelle.

Nyt ei tarvinnutkaan. Jutun tavoitteena olisi kertoa, mitä pankin vastuullisuus ja tehtävä edistää toimintaympäristönsä hyvinvointia käytännössä tarkoittaa. Kertoisin siis tarinaa perheistä, jotka pankin lahjoituksen turvin saivat toteutettua heille tärkeän leirin. Millainen merkitys leirillä oli perheille ja heidän hyvinvoinnilleen, miksi leiri oli tärkeä. Hieno aihe. Ja selkeä näkökulma.

Jutun huippukohdaksi nousi ajatus leirin tarjoamasta vertaistuesta koko perheelle. Kuten eräs äiti asian sanoiksi puki: ”Erityinen määrää usein tahdin kotona, jolloin sisaruksille jää vähemmän aikaa. Täällä saa olla enemmän yhdessä.”

Strategisen jutun ei todellakaan tarvitse olla tylsä eikä kylmä.

erityistä_yhteistä_aikaa

JUTUN TIEDOT

MEDIA OP Taloudessa, OP Tampere 4/15

SISÄLTÖ Yhteistyössä-palstan juttu Erityistä yhteistä aikaa Tampereen seudun down-perheiden kesäleiristä.

Juttu verkossa op.lehdet.fi

Pihvi jutun otsikkoon, kiitos

Onhan se haastavaa. Aina olisi pystyttävä tuottamaan jotain koukuttavaa. Keksittävä jotain oivaltavaa ja kiinnostavaa. Mutta kiire. Mutta kun ei sytytä.

Mutta kun kyseessä on jutun tärkein elementti!  Otsikko, jos mikä on se, mihin jutunteon aika ja paukut pitäisi mielestäni pistää.

Minulle kirjoittajana otsikko on aina ollut tekstissä ykkösenä. Jo journalistisen työn opinnoista muistan, kuinka otsikoita hiottiin ja viilattiin. Eihän ne aina ole onnistuneita olleet, mutta mitäänsanomattomia tunnelmia täältä -tyylisiä aiheotsikoita olen ainakin yrittänyt välttää.

Otsikolla on mielestäni kaksi tärkeää tehtävää: 1) kertoa mistä jutussa on kyse ja 2) innostaa lukemaan juttu. Monien verkkojulkaisuiden nykyään harrastama klikkiotsikointi, jossa otsikosta tehdään tahallaan epämääräinen, jopa harhaanjohtava, saakin keiton kiehahtamaan. Ymmärrän, että tavoitteena on saada lukijat klikkaamaan otsikkoa ja päätymään sivulle vaikuttumaan mainoksista. Mutta keitä varten juttuja tehdään, lukijaa vai mainostajaa? Jos tekstiä tehdään lukijalle, sen pitää myös palvella LUKIJAA. Otsikon pitäisi auttaa hahmottamaan, onko jutun sisältö lukijaa kiinnostava. Epämääräinen klikkiotsikko ei sitä tee, päinvastoin. Tyhjä otsikko tuskin tuottaa lukijalle positiivista palvelukokemusta.

Itse kirjoitan jutun otsikon aina vähintään kaksi kertaa – ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Ensimmäiseksi otsikkoversioksi kirjoitan  sen, mitä haluan jutussa sanoa. Menetelmä toimii kahteen suuntaan: se pitää jutun näkökulman ja tavoitteen mielessä ja varmistaa, että jutun pointti eli pihvi eli ydiasia tulee lopussakin nostettua otsikkoon. Viimeiseksi muokkaan ajatuksen otsikkomaisemmaksi. Tiivistän, yritän keksiä jotain koukkua, ehkä sanailla. Ja jos aika loppuu, parempi että otsikossa on vähän tylsemmin asia, kuin ei asiaa ollenkaan.

Joskus käy niinkin, että ensimmäinen otsikko jää. Näin kävi esimerkiksi viimeisimpään OP Yritys -asiakaslehteen tamperelaisesta ohjelmistoja ja tietojärjestelmiä kehittävästä Atostekista kirjoittamassani jutussa. Jutun otsikko Kumppanuus kehittää ajattelua tiivisti kerralla yrityksen ajatuksen siitä, miksi kumppanit ovat tärkeitä ja  mitä he ovat kumppaneiltaan saaneet. Ensimmäinen otsikko sai siis jäädä. Se sisälsi pihvin.

Tosin taitossa otsikko tiivisti vielä muotoaan, jotta mahtuisi tilaansa. Ja parani – kuten editoinnissa on tapana käydä.


JUTUN TIEDOT

MEDIA OP Yritys, OP Tampere 3/15

SISÄLTÖ Ratkaisuja-palstan juttu Kumppani kehittää ajattelua, jossa haastateltavana ollut yritys kertoo, mitä kumppanuudet ovat tarjonneet heille.

Tutun jutun paras ystävä: testilukija

Sain kirjoittaa viikonlopun Satakunnan Kansaan paikallisesta joogaharrastuneisuudesta. Sain-ilmaus siksi, että juttuidea oli omani ja aihe yli kymmenen vuoden joogakokemuksella itselle läheinen ja tuttu.

Niin sanotusta omasta aiheesta kirjoittaminen olikin pitkän tovin jälkeen muistamaani kompuraisempaa. En ollutkaan se ulkopuolisena asiaan perehtyvä, rautalankaa itsekin tarvitseva kirjoittaja, jonka on helppo samaistua lukijaansa. Myös rajaaminen tuotti vieraammasta aiheesta kirjoittamista enemmän tuskaa. Toki sain tehdä kaiken toimittajan perustaustatyön, haastatella ja etsiä faktat, näkökulma Porista joogakaupunkina ja jutun sisältö kaupungin moninaisesta tarjonnasta eivät sinällään olleet itselle entuudestaan tuttuja tai varsinaisesti omaa asiaa. Pelkkä oma kiinnostus aiheeseen ja lajin tuttuus yritti jo viedä mukanaan.

Jutun ensimmäinen versio sisälsikin juuri niitä itsestäänselvyytenä tarjottuja asioita ja vain harrastajille tuttua erityissanastoa, joista aina opettaessanikin varoittelen. Oli huvittava huomata, kuinka nopeasti olinkaan siinä samassa tilanteessa kuin moni asiantuntijakirjoittaja, joka unohtaa tekstiä tehdessään, ettei ihan kaikki tunne tätä minun alaani ja sen sanastoa (ainakaan vielä), eikä ihan kaikki itsestä mielenkiintoinen ole välttämättä lukijalle olennaista. No ainakin taas muistaa, kuinka helposti se käy, vaikkei tarkoitus olisikaan.

Onneksi muistin omista jutunteko-opeistani kuitenkin myös sen kirjoitusprosessin viimeisen pointin: luetuttaa tekstin etukäteen jollakulla ulkopuolisella testilukijalla. Sieltähän niitä tuli tärkeitä editointiehdotuksia: kannattaisiko puhua astangajoogasta pelkän astangan sijaan  ja vähän avata mitä meinaa oman hengityksen rytmittämä virtaava liike. Kyllä kannattaisi, kiitos kommenteista.

No, sainpa samalla testattua myös opetuksiani. Kyllä, luetuttaminen kannattaa aina!

 

joogajuttuJUTUN TIEDOT

MEDIA Satakunnan Kansa, Enemmän-liite 22.8.2015

SISÄLTÖ Kehon ja mielen tasapainoa. Pori oli ensimmäisiä suomalaisia kaupunkeja, joihin jooga löysi. Syksyllä kaupungissa pyörii lähes sata joogakurssia ja -tuntia.

Asiakas puhuu, kuuntelen

Galluphaastattelut ovat asiakaslehtien ja muiden brändimedioiden perussisältöä. Mielestäni erittäin hyvästä syystä: niissä saa helposti tavallisten asiakkaiden, jäsenien tai muiden lukijakuntaa edustavien henkilöiden ääntä esiin. Gallupit ovat myös ilmeisen luettuja juttutyyppejä. Haastateltuihin lienee helppo samaistua, omia näkemyksiään voi peilata muiden vastauksiin – ja kuvista voi  bongata jopa tuttuja naamoja!

Meille sisällöntuottajille ja toimittajille galluphaastattelut tuntuvat usein olevan sitä työn pakollista nisua. Moni kokee gallupit epäkiinnostaviksi, hommaksi, jonka tilaisuuden tullen mieluusti sysää vaikka harjoittelijalle.

Minusta gallupien tekeminen on hauskaa. Varmaan siksi, että ne ovat mukavan kevyitä paloja muiden paneutumista ja perehtymistä  vaativien juttujen lomaan. Gallupia tehdessä pääsee puhuttamaan ihmisiä, mutta asiaan ei tarvitse pureutua pohjia myöden.

Pidän hyvän gallupjutun tekemistä jopa haastavana. Saada ihmiset sanomaan kylmiltään jotain kiinnostavaa. Saada keskustelu pysymään kysymyksessä. Ja tiivistää asia sitten pariin lauseeseen. Kiehtovinta gallupeissa onkin ehkä niihin sisältyvä tiiviyden vaade: Haastatellun ajatus ja ääni pitäisi pystyä tiivistämään muutamaan lauseeseen niin, että sitaatissa olisi mielellään jotain sisältöä ja sanottavaakin. Gallup on vähän kuin juttu minikoossa. (Ja siinä mielessä kyllä myös erittäin hyvää harjoitusta harjoittelijoille.)

Erityisesti asiakasmedian tekijöille galluphaastattelut tarjoavat myös erinomaisen mahdollisuuden kohdata lukijoita ja asiakkaita. Oppia mitä he ajattelevat lehdestä ja teemoista. Useinhan gallupkysymys liittyy jollain tapaa lehden muuhun sisältöön ja teemoihin. Esimerkiksi kevään OP Taloudessa -lehteen tekemäni gallup linkittyi OP:n keväiseen, Suomen talouskasvun edistämiseksi luotuun lyhennysvapaatarjoukseen. Asiakkailta kysyttiin, mihin he käyttäisivät lyhennyksistä säästyvät eurot. Saimme tuotettua kuvaajan kanssa lehteen neljä vähän erilaista ajatusta. Mutta kuulimme paljon enemmän.

Gallupjutut voikin nähdä paitsi lukijoiden ja asiakkaiden näkymisenä lehdessä myös mahdollisuutena aidosti kuunnella. On hieno huomata, että monilla asiakasmedioilla riittää rohkeutta julkaista myös vastaukset, jotka antavat kehitysehdotuksia tai jopa kritisoivat. Asiakkaalle aidosti äänen antaminen on viesti itsessään.


JUTUN TIEDOT

MEDIA OP Taloudessa, OP Tampere 2/15

SISÄLTÖ Asiakasgallup Mihin käyttäisit lyhennysvapaan? höystettynä asiantuntijavinkeillä.

Juttu verkkoversiona: oplehdet.fi

Ja sama yrittäjälle

Aloitan varmasti jokaisen kirjoittamiseen liittyvän koulutukseni samalla kliseellä: tee tekstisi aina lukijalle. Sitä ei vaan voi toistella liikaa. Jos haluaa, että joku lukee tekstin, sen pitää kiinnostaa sitä, jonka haluaa tekstin lukevan. Turha koittaa saada pikkulasta uppoutumaan kuvattomaan romaaniin. Noin karrikoidusti. Jos ei kiinnosta, sivua on helppo kääntää tai sivuuttaa koko tuotos.

Asian äärellä olin konkreettisesti taas OP Tampereen talven asiakaslehtiin kirjoittamieni kahden jutun kanssa.  Tarkoituksena oli kirjoittaa pankkitoiminnan muutoksista ja tulevaisuuden näkymistä pankin 90-vuotisjuhlavuoden alkajaisiksi. Tarinaa haluttiin kertoa henkilökunnan äänellä, miten he ovat muutokset kokeneet ja tulevan näkevät.

OP Tampere postittaa painetun asiakaslehden sekä henkilöasiakkailleen että yritysasiakkailleen. Molemmille tehdään oma lehtensä, koska lukijat ovat kiinnostuneita aivan erilaisista asioista. Niinpä myös pankin juhlavuoden juttu tehtiin erikseen molempiin lehtiin. Idea ja osa haastatelluista oli samoja, mutta näkökulma, aiheet ja esimerkit valikoituivat lukijakunnan mukaan.

Lukijalle kirjoittaminen konkretisoituukin varmaan parhaiten juuri samasta sisällöstä versioita tehdessä. Silloin kun jutun peruskysymyksistä  kuka, mitä, kenelle, miksi, missä ja milloin vaihtuu vain yksi tai kaksi, joutuu tosissaan pohtimaan muutoksen vaikutusta tekstiin. Kun kenelle lukijalle ja missä mediassa menee uusiksi, myös monta valintaa jutussa pitää laittaa vaihtoon. Syntyy kokonaan toinen versio aiheesta. Parhaassa tapauksessa voisi syntyä kokonaan uusi juttu, mutta tehokkuuden nimissä versiointikin usein riittää.

Eikä versiointi tietenkään lopu tähän. Seuraavaksi voidaan vaihtaa missä ja milloin. Yrittäjäkin kiinnostuu erilaisesta luettavasta postin tuomassa lehdessä kuin sähköisessä uutisvirrassa. Samasta sisällöstä voikin äkkiä tuottaa vaikka tusinan versioita.


MEDIA OP Taloudessa 1/15 ja OP Yritys 1/15

SISÄLTÖ 90 vuotta ihan tässä lähellä -jutut pankkitoiminnan muutoksista ja toisaalta pankin aikaa kestäneen ja tulevaisuuteen kantavan perustehtävän toteuttamisesta eri aikoina erilaisina painotuksina.

OP Taloudessa -lehden versio verkossa: 90 vuotta ihan tässä lähellä

 

Pienten vinkkien suuremmat vaikutukset

Jälleen  juttu, jonka kirjoittaminen itsessään tarjosi uusia oivalluksia ja hyötyä myös itselle! Ja johti jopa käytännön toteutuksiin omassa arjessa.

Tarkoituksena oli kirjoittaa Yhteishyvään lapsiperheelle suunnattu pieni nuukailuopas. Muutamia tuoreita ja käyttökelpoisia vinkkejä, joilla voi säästää arjessa. Haastattelisin  Nuukaillen-teoksen kirjoittanutta Laura Honkasaloa ja kysyisin häneltä muutaman kestävän ja käytännöllisen kikan. Juttuun mahtuisi viitisen teemaa ja kunkin alle pari kolme niksiä.

Hetken Honkasalon kirjaa selailtuani tiesin, että juttu ei olisikaan niin simppeli kuin etukäteen ajattelin. Joutuisin lukemaan kirjan kokonaan, en malta tyytyä taustoittavaan silmäilyyn. Sen verran kiehtovan näkökulman kulutuskriittinen Nuukaillen tarjoaa arjessa säästämisestä: Pihistäminen ei tarkoita ostolakkoa tai halvimman tarjouksen perässä juoksemista. Merkityksellisempää on suunnittelu ja erityisesti olennaiseen keskittyminen.

Juttuun sain lopulta koottua ja karsittua lukijoille muutamia Honkasalon vinkkejä, miten säästää ruoassa, vaatteissa, kodinhoidossa, sisustuksessa ja lasten leluissa. Itsessä teemaan sukeltaminen herätti kuitenkin isomman ajatuksen nuukailun yhteydestä ekologisuuteen ja ajankäyttöön.  Sillä, että pitää vaatekaapissaan ja hankkii sinne vain oikeasti käyttämiään ja tarvitsemiaan pukineita, säästää myös energiaansa, kun tietää, mitä kaapista löytyy. Sama pätee siivouskaappiin ja kylppärin kempparikaappiin: suurimman osan aineista ja puteleista voisi jättää alun perinkin ostamatta. Eikä tarvitse ihmetellä mitä uskaltaa laittaa mihinkin, jos hyllyllä on parit toimivat perusaineet.

Oma jutunteon tarjoama iso oivallukseni liittyi kuitenkin asioiden listaamiseen ja kirjaamiseen: kun asiat kirjoittaa ylös, ne muistaa, niistä syntyy suunnitelma ja ne tulee toteutettua. Lista auttaa keskittymään olennaiseen.

Lähetettyäni jutun eteenpäin kipaisin kirjakauppaan ostamaan muistikirjan ja ison liitutaulutarran. Kirjan omille listoille ja liitutaulun perheen viikkokalenteriksi. Liitutaulukalenteriin voi jäsentää ja listata tulevan viikon menoja ja muistettavia. Se todella säästää arjessa – päätä ja energiaa!


JUTUN TIEDOT

MEDIA Yhteishyvä 12/2014

SISÄLTÖ Arjen apuna: Nyt nuukaillaan. Miten ja missä kotona voisi pikkuisen pihistää?

Verkkoversio jutusta  Yhteishyvä Livessä: Miten säästää arjessa

Siisti juttuhan siitä syntyi

Kuinka siistiä onkaan aloittaa puhtaalta pöydältä! Sen äärelle pääsin taas piiiiitkästä aikaa.

Lehden konseptisuunnittelu on lempiduuniani. Sivurakenteen luominen, palstojen suunnittelu, toistuvien jutturakenteiden ideointi. Miten julkaisun tavoitteet viedään lehden sivuille ja toisaalta millaista lehteä ja juttuja lukijat haluavat ja jaksavat lukea. Tehdä lehdestä toimiva paketti: jutut on monipuolisia ja rakenne kiinnostava ja rytmi toimiva.

Konseptien luominen on sitä, mitä lehden tekemisessä rakastan. Ja koen olevani jopa melko hyvä siinä. Olikin mahtavaa, että pääsin mukaan SEK Porin uudistaman Veikko Lehden Veikko-lehden (hauska nimi-idea, eikö?) toimitustyöhön jo siinä vaiheessa, kun ”jutturakenteita voidaan vielä ideoida”.

Niinpä sain kokolailla avaimet käteen ja mahdollisuuden lähteä tekemään asiakasyrityksen yhteistyökumppanista juttua lehteen lähes tyhjästä. Tiedossa, että kumppani, joka halutaan nostaa esille on Porispere-festivaali ja jutulle on aukeama tilaa.

Aukeamalle rakentui Siisti juttu -palsta, jossa yhteistyökumppani listaa muutaman keskeisen pointin, mistä heidän ympäristövastuunsa, kierrätysperiaatteensa ja juttunsa siisteys rakentuu. Porisperessä homma oli huippusiistiä, sillä heistä ei kuulemma jää jälkeen juuri mitään, kun kaikki rakennusmateriaalikin kierrätetään ja suurin osa säästetään seuraavaan vuoteen. Myös siisti kuva saa tilaa puhua puolestaan.


JUTUN TIEDOT

MEDIA Veikki Lehti Oy:n tiedotuslehti Veikko

SISÄLTÖ Siisti juttu -palsta: Porilaiset juhlii siivosti. Festarin edustaja kertoo, mistä tapahtuman ekoystävällisyys on tehty.

Lehti ja juttu verkossa: Veikko 2014

Mitä tulikaan kuultua?

Nyt oli todella käyttöä muinoin ammattikorkean markkinointiviestinnän perusopinnoissa saamalleni pikakirjoitustaidolle! Virallisesti taisi olla konekirjoitusta kymmensormijärjestelmällä, mutta sekuntikelloa vastaan muistan, että kirjoitettiin.

Olin nimittäin SuomiAreenan keskustelussa toimeksiantonani tiivistää Pörssisäätiön järjestämän talouspoliittisen keskustelun anti artikkeliksi säätiön verkkosivuille. Toiveena keskustelua kiinnostavasti referoiva juttu, johon on poimittu mukaan keskustelijoiden osuvia kommentteja.

Aivan mielettömän kiinnostava keskustelu ja paljon asiaa! Päätinkin nauhoittaa keskustelun, jotta varmasti ehtisin saada kommentit ja puheenvuorot oikein. Itselleni on tärkeää pystyä välittämään tekstissä paitsi henkilön sanoman sisältö myös sävy ja hänelle ominainen tapa sanoa ja ilmaista asia.

Kun reilun tunnin kestäneen keskustelun jälkeen sitten pääsin työhuoneelle ja rupesin kuuntelemaan nauhoitusta, tallenteelle oli tarttunut enemmän kauppakeskuksen hälinää kuin talouspoliittista puhetta. Keskustelijoiden sanat peittyivät kohinaan.

Mutta kiitos pikakirjoitusopin, samat sanat olivat onneksi myös kirjallisina muistiinpanoina tallessa. Ei mennyt sekään oppi hukkaan, että pystyy samaan aikaan kuuntelemaan, seuraamaan keskustelua ja nakuttamaan puhetta koneena paperille!


JUTUN TIEDOT

MEDIA Pörssisäätiön verkkoartikkelit

SISÄLTÖ Hallitukselle 7+ talouspolitiikasta. Pörssisäätiön järjestämä keskustelu arvioi hallituksen talouspolittiikan onnistumista.

Juttu Pörssisäätiön sivuilla: Hallitukselle 7+ talouspolitiikasta